Metsästyskoiraharrastuksellamme sekä pystykorvaharrastajille tärkeällä tavoitteella säilyttää kotimaiset lintukoirat myös jälkipolville on aikojen saatossa ollut monenlaisia uhkakuvia. Osa aikaisemmista uhkakuvista on ollut ymmärrettävistä muutoksista johtuvia mutta nykyisin ne ovatkin yhteiskunnan eriskummallisista muutoksista kumpuavia. Tähänastisia uhkakuvia vastaan olemme kuitenkin voineet luoda jonkinlaisia tulevaisuuden suunnitelmia sekä myös toteuttaa niitä. Näin on viimeaikoinakin tapahtunut esim. koirien rekisteröintien putoamisen sekä terveyteen liittyvien uhkakuvien kohdalla ja nämä toimet ovat johtaneet ongelmien kääntymiseen positiivisempaan suuntaan.
Uudenlainen muutos, johon meillä luotoa kunnioittavilla pystykorvametsästäjillä ei tunnu tällä hetkellä olevan mitään mahdollista vaikuttaa on menossa hurjasti hupenevien metsästysmahdollisuuksien kohdalla. Tällä hetkellä näyttää jo siltä, että metsästysmahdollisuuksien puute lähitulevaisuudessa on nousemassa keskeiseksi ongelmaksi kasvattaa sekä säilyttää puuhun lintua luontaisesta haukkuvat koirakannat myös jälkipolville.
Metsästyskelpoinen metsä "katoaa nykyisin silmissä" ja metsästäjät sumppuutetaan
Pystykorvametsästykseen soveliaita metsiä on valtion rahapulaan vedoten erityisesti Lapissa hakattu liian rajusti ja alati kiihtyvällä tahdilla jo parikymmentä vuotta. Tämä muita metsänkäyttömuotoja käyttäviä hirvittävä "kehitys" on esim. Rovaniemen valtionmailla johtanut tilanteeseen, että yhdistyksemme LINT-koetoiminta on täytynyt koemaastojen puutteen takia siirtää pidettäväksi pohjoisempien kuntien alueille. Myös puuhun haukkuvien lintukoirien metsästysmahdollisuudet monen muunkin kunnan alueella ovat nykyisin lähes olemattomat. Tämä hallitsematon muutos kasvattaa eriarvoisuutta ja kokeista sekä matkoista tulee entistä kalliimpia, mikä jättää heikompituloiset armotta kyydistä.
Nykymuotoisen "live"-hirvenmetsästyksen yleistyttyä ei lintukoiralla kannata, eikä yleensä ilman turvallisuuden vaarantumista tohdita, enää metsästää Rovaniemen alueen valtionmailla. Tähän muutokseen olemme joutuneet vastaamaan siirtymällä itsekin Metsähallituksen luparulianssin asiakkaiksi. Käytännössä pystykorvametsästäjät ovatkin jo Rovaniemen kunnan alueella menettäneet vapaaksi luonnehditun metsästysoikeutensa valtion hallinnoimilla mailla, sillä jäniksenpyynti tai elämöimismetsästys ketjussa ei ole meille järjellisesti ajateltava vaihtoehto. Tämä muutos ei kuitenkaan ole pelkästään Etelä-Lappilaisia pystykorvametsästäjien hermoja raastava ongelma vaan se koskettaa myös kaikkia etelämpää tulevia pystykorvametsästäjiä. Heidän ongelmanaan ovat lisäksi alati vaarallisemmaksi muuttuva susikanta sekä hirvikärpästen levittäytyminen, mikä tekee lintuhaukuille lähestymisestä varsin vastenmielisen tapahtuman.
Vauhdilla vähenevien metsästysmahdollisuuksien määrä onkin muuttumassa lintukoiraharrastajille avainkysymykseksi. Nykymuotoisella lupamyyntimenetelmällä harkitseva ja kestävällä tavalla metsästysretkensä suunnitteleva pystykorvamies saakin ostaa "nettihuutokaupasta" vai ei oota. Ei ole alkuunkaan hyväksyttävää, että on sormen nopeudesta kiinni kuka ehtii kirjata lupaostoksensa sähköiseen ostoskoriinsa. Tässä valossa lupaorganisaation suunnitelmat aloittaa kausilupien myynti vain etelän metsästäjille ei ole mitenkään hyväksyttävissä. Menettely kun supistaisi nykyistä kiintiötä entisetään.
Tekniikan kehitys pudottaa haja-asutusalueet kelkasta ja luvat karkaavat etelään
Nuori pystykorvaharrastaja Kemijärveltä kirjoittaa FB-yhteisössä tuntojaan tämänvuotisesta itä-lapin alueen metsäkanalintujen metsästyslupien myyntikäytännöistä seuraavasti:
"Pystykorvaharrastuksessa on hienoja ja ikimuistoisia päiviä. Ja sitten on näitä vähemmän hienoja, kuten Metsähallituksen lupamyyntipäivä kesäkuun alussa. Uskomatonta miten tähän ei saada järkeä..."
Vielä vuosikymmen sitten MH:n pienriistalupia sai ostaa rauhalliseen ja harkitsevaan tahtiin toimipaikkojen yhteydessä olleista luvanmyyntipisteistä. Luvat myytiin asiantuntevasti ja ostettiin harkitusti siinä järjestyksessä, kuin asiakkaat niitä jonottivat. Silloin lupamyyntijärjestelmän toimivuutta eivät asiakkaat kritisoineet, sillä luvansaannin ongelmana tuolloin oli vain paikallisen riistaorganisaation yli-innokas metsäkanalintujen rauhoitusintoa.
Tähän toimivaan järjestelmään on ”kehitys” tuonut tulostavoitteet ja myyjäorganisaation ystävälliset naiset on korvattu kasvottomalla ja tunteettomalla tietojärjestelmällä. Alun teknisten sekoilujen jälkeen on saatu muodostettua sähköinen myyntitapahtuma, joka ei taatusti jätä ketään sanattomaksi mutta toki useat ja varsinkin puhelimella operoivat täysin ilman lupia. Tällaisen järjestelmän luomisella viedään mielestämme uskottavuus tasapuolisesta ja läpinäkyvästä myyntilupatoiminnasta. Julkisuudessa eniten hekutetut lupa-alueet myydään nykyisin paniikinomaisessa ostoryntäyksessä. On aiheellista miettiä, onko tämä sattumaa vai pelkkää rahastusta? Miten nykymuotoinen lupamyyntijärjestelmä voi palvella järkevää ja kestävää metsästyskäyttäytymistä?
Uskomatonta miten Lapin pienriistalupien myyntiin ei saada järkeä
Aikaisemmin Lapin pystykorvaharrastajien suurimmat ongelmat olivat paikallisen riistaorganisaation yli-innokasta metsäkanalintujen rauhoitusinto. Tämän muuttamiseksi myös yhdistyksemme teki aikanaan hartiavoimin töitä. Se näytetään onohtaneen, sillä nykyisin lappilaiset eivät näytä pääsevän metsälle lupajärjestelmän kasvottomuuden ja lupa-alueiden metsästyskäyttömuotojen kehittymättömyyden takia.
On aiheellista kysyä, miksi Lapin kysytyimmät lupa-alueet tulevat aina myyntiin ensimmäiseksi? Miksi vähemmän kysyttyjen ja mutta haulikkometsästykseen jopa paremmin soveltuvien lupa-alueiden hintoja ei kysynnän ohjaamiseksi voisi laskea muita edullisemmaksi? Miksi alati hupenevaan ja vielä pystykorvilla metsästykseen soveltuviin metsiin ei näytä pääsevän metsälle kuin ylivertaisilla teknisillä välineillä varustetut ja hyvätuloiset etelän ketjumetsästäjät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti