Suomenpystykorva
ansaitsee arvostusta ja tarvitsee lisää harrastajia
Lintua puuhun
haukkuvien koirien käyttö metsäkanalintujen metsästyksessä on perinteistä ja ulkomaalaistenkin ihannoimaa suomalaista eränkäyntiä parhaimmillaan. Haukkuvilla lintukoirilla metsästys
on muuttunut hyvin vähän vuosikymmenien aikana. Metsästys tapahtuu mies ja
koira
-periaatteella
siten, että koiran tehtävänä on lintujen löytäminen sekä niiden pysyttäminen ja
isännän tehtävänä on yrittää saada ne koiran avulla eräksi. Metsästysmuoto on taitoja
vaativaa, tutkitusti riistalintuja oikealla tavalla valikoivaa ja aidosti
kestävää metsästystä. Lintuja ei tässä metsästysmuodossa ammuta lentoon,
jolloin haavoittamisen riskikin on pienimmillään.
Haukkuvan lintukoiran avulla metsästyselämys on tapahtumarikas jokaisena jahtipäivänä.
Koiran toiminnan seuraaminen sekä luonnosta nauttiminen ovat pystykorvalla
metsästävälle saaliin veroisia elementtejä.
Suomenpystykorva
on supisuomalainen ja ainutlaatuinen rotu
Suomenpystykorvan tyyppinen punainen koira on
todennäköisesti seurannut suomalaista metsästäjäkansaa Pohjois-Euraasian
erämetsissä. Koirat auttoivat turkisten metsästyksessä jousikaudella ja vartioivat
öisin leirinuotiolla sekä asuinpaikoilla.
Nykyinen suomenpystykorva on suomalaisen korkealuokkaisen
koiranjalostustyön tulos. Se on erinomainen linnunhaukkuja ja on silmää hivelevän kaunis rotu.
Useimmilla yksilöillä on valmiuksia kehittyä opetuksesta
riippuen työskentelemään halutulle riistalle ja se haukkuu myös suurriistaa. Alkuperäisen suomenpystykorvan
luonteeseen on saatu jalostusvalinnoilla lisää sosiaalisia piirteitä ja se
soveltuu myös perhekoiraksi. Rotu on lisäksi erittäin helppohoitoinen.
Suomenpystykorvalla on voimakas riistavietti. Sen
metsästysvaltteja ovat erinomaiset aistit, hyvä haku ja löytökyky, nopea
reagointikyky, yhteistyöhalukkuus ja erinomainen suuntavaisto.
Vaikka
suomenpystykorva työskentelee metsällä itsenäisesti, on se myös hyvin ohjattavissa. Sen käyttökelpoisuutta metsästyksessä lisää erinomainen
suuntavaisto ja ominaisuus säännölliseen yhteydenpitoon isäntäänsä sekä kyky
palata lähtöpaikalle työskentelyn päätteeksi.
Harrastajien huolena ovat alentuneet rekisteröintimäärät ja rodun tulevaisuus
Suomenpystykorvien kasvatustoiminnasta kiinnostuneet henkilöt kokoontuivat 16.- 17.5.2015 Iso-Syötteelle rodun kolmansille kasvattajapäiville. Ohjelmassa oli mm. jalostuksellisia luentoja, tietokantakoulutusta sekä keskustelupaneeli ajankohtaisista asioista.
Yhteinen huoli rodun harrastajilla on alas painuneet
rekisteröintimäärät. Vaikka pennuilla onkin edelleen kiitettävästi kysyntää, siihen
ei ole kyetty riittävästi vastaamaan. Kasvatustoiminta ei ole rotujärjestön
toimenpiteistä huolimatta näyttänyt elpymisen merkkejä. Rotu ja sen kasvatustoiminta
kaipaa selvää kasvua ja sitä kautta vakaampaa sekä turvallisempaa
tulevaisuutta.
Haukkuvilla
lintukoirilla metsästystä tulee osata kotimaassakin arvostaa
Suomenpystykorvien rekisteröinnit ovat olleet
laskusuhdanteessa 1970-luvulta lähtien. Rekisteröintimäärät ovat viime vuosina
laskeneet tasolle, jossa rodun terveyden ylläpitäminen voi tulevaisuudessa
vaikeutua. Metsästysmahdollisuuksien radikaali väheneminen, yhteiskunnan
kaupungistuminen ja metsästysaikamuutokset ovat vähentäneet lähinnä metsästäjien
omistuksessa olevan rodun määrää. Huonot metsäkanalintuvuodet ja niitä
seuranneet metsästysaikarajoitukset ovat menneinä vuosina olleet erityistä
myrkkyä suomen kansalliskoiran kasvatukselle. Ilman säännöllistä metsästysaikaa
kasvatustoimintaa ei voida ylläpitää sekä näitä kansallisaarteita säilyttää
jälkipolville.
Käänne parempaan metsästysaikasääntelyyn tapahtui lopulta vuonna
2011, kun metsästysaikojen rajoittaminen siirtyi riistahallinnon uudistuksessa riistanhoitopiireiltä
maa- ja metsätalousministeriön päätettäväksi. Tämä uudistus oli koirametsästäjille
selkeä parannus, sillä se lopetti ainakin lapissa metsäkanalintujen ylimitoitetut
metsästysaika lyhennykset ja on siltä osin parantanut mahdollisuutta säilyttää
ainutlaatuiset puuhun lintua haukkuvat koirat.
Maa- ja metsätalousministeriö on nyt käynnistänyt myös metsästyslain
uudistamistyön. Siihen on jo alueellisten riistaneuvostojen tekeminä esitetty
muutoksia myös metsästysaikoihin. Ne ajavat ennakkotietojen perusteella lähinnä
suurriistametsästäjien etuja. Onkin syytä ihmetellä, miksi lintukoirajärjestöt,
joiden jäsenkunta koostuu pienriistametsästyksen osaajista, näyttäisivät kokonaan
puuttuvan riistaneuvoston sidosryhmistä.
Suomessa on juhlapuheissa osattu arvostaa eräperinteitä ja
vaadittu niiden palauttamista arvoonsa. Julkisuudessa tällaisina on kuitenkin mainittu
vain karhun kevätmetsästys sekä latvalintujahti. On aiheellista kysyä, miten
nyt palautetulla latvalinnustuksella voi olla kansallisessa riistapolitiikassa arvostetumpi
asema kuin ainutlaatuisella suomalaisella lintukoiralla. Aloitetun riistapolitiikan
uudistamistyön aikana onkin syytä nostaa esille myös haukkuvilla lintukoirien
metsästysperinteen jatkuvuuden tarkastelu. Suomenpystykorva sekä haukkuvilla
lintukoirilla metsästäminen tulisi Suomessakin tasapuolisesti nostaa sille
kuuluvaan arvoonsa.
Uudistamisesta käytävässä keskustelussa tulemme lintukoiraperinteitä
vaalivana yhdistyksenä olemaan mukana esittämällä kysymyksiä, miten yhteiskunta
ja riistaviranomaiset voisivat osaltaan kantaa vastuuta kansallisesta lintukoira
perinteestä. Miten metsästysajoista käytävässä keskustelussa ja metsästyssäädöksissä
voitaisiin ottaa huomioon se, että suomenpystykorvien kantojen säilymiselle
olisi tulevaisuudessa paremmat edellytykset? Nykyinen tila, jossa rodun
säilyminen jälkipolville on vain yksittäisten harrastajien käsissä, ei takaa suomenpystykorvan
säilymistä ja siten olennainen osa ikivanhaa suomalaista metsästyskulttuuria on
uhattuna.
